Timo Järvilehto Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria

Lukiotyöryhmä näpertelee epäolennaisuuksien kanssa

Lukio-opintoja pohtinut työryhmä on päätynyt esittämään useampia vaihtoehtoja lukio-opintojen valinnaisuuden lisäämiseksi (HS 16.12.2013). Ministerit joutuvat valitsemaan näistä vaihtoehdoista ”parhaimman”, sillä lukion tuntijaosta päättää valtioneuvosto. Miksi ministerien kallista aikaa tuhlataan tällaiseen näpertelyyn sen sijaan, että pohdittaisiin perusteellisemmin koko lukiojärjestelmän kehittämistä?  

 

Mikä on lukion tehtävä?

Lukion kehittäminen edellyttäisi perusteellista lukion tehtävien pohdintaa. Lukio on ollut perinteisesti oppilaitos, jonka tulisi valmentaa työskentelyyn yliopistossa. Käytännössä tämä on merkinnyt lukion suuntautumista ylioppilastutkinnon suorittamiseen; oikeuttihan aikanaan riittävän hyvin suoritettu ylioppilastutkinto suoraan pääsyn yliopiston opiskelijaksi. Korkeakoulujen omat pääsykokeet ovat kuitenkin heikentäneet ylioppilastutkinnon merkitystä tässä suhteessa. Siksi voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi ylioppilastutkinnossa menestyminen olisi tärkeää siinä määrin, että ylioppilastutkinto hallitsee lukioajan työskentelyä.

Lukiolaissa todetaan lukion antavan opiskelijalle valmiudet aloittaa opiskelu yliopistossa, ammattikorkeakoulussa ja lukion oppimäärään perustuvassa ammatillisessa koulutuksessa. Osa lukiossa opiskeltavista aineista onkin yliopistossa esiintyviä tieteenaloja. Tällaisia ovat esimerkiksi matematiikka, fysiikka, biologia tai psykologia. Näihin paneutuminen lukiotyöskentelyssä ei kuitenkaan mitenkään takaa, että opiskelija pääsisi yliopistoon jatkamaan kiinnostuksen kohdettaan. Itse asiassa keskittyminen voi olla vain haitallista, sillä se saattaa heikentää ylioppilastutkinnon kokonaisarvosanaa ja siten vaikeuttaa halutulle tieteenalalle pääsyä.

Huolimatta kaikista viime vuosikymmenen aikana toteutetuista uudistuksista (luokattomuus, valinnaisuus, ylioppilastutkinnon hajauttaminen) lukioiden perustyöskentelytapa on säilynyt koulumaisena. Valinnaisuus on usein varsin näennäistä ja lukiokoulutus kasvattaa edelleenkin pääosin kirjatiedon toistamiseen.

Mitä yliopistossa opiskelu edellyttää?

Viime aikoina on esitetty ylioppilastutkinnon palauttamista entiseen asemaansa yliopistojen pääsykuulusteluna, mikä tarkoittaisi siis, että yliopisto-opiskelijat valittaisiin pelkästään ylioppilastodistusten perusteella.

Voidaan kuitenkin kysyä, tarvitaanko yliopistoihin opiskelijoita, jotka hallitsevat jo olemassa olevien faktojen toistamisen sen sijaan, että olisivat luovia, perinteisiä totuuksia epäileviä ja omia näkökantojaan kehittelemään pyrkiviä opiskelijoita.

Tosin yliopisto-opiskelu on viime vuosikymmenten aikana koulumaistunut tiukkojen koulutusohjelmien myötä. Yliopistojen rahoituksen tullessa sidotuksi yhä enemmän välittömiin suoritteisiin (mm. tutkintomääriin) ja tutkimuksen sovelluksiin yliopistot --- joiden tulisi olla luovan ajattelun kehto -- ovat yhä enemmän panostaneet opiskelijoiden nopeaan valmistumiseen, ohjattuihin tutkijakouluihin, myytävissä oleviin tutkimusprojekteihin ja muuhun sellaiseen toimintaan, jossa ei ole sijaa luovalle toiminnalle tyypillisellä epävarmuudella.

Lukiot yliopistojen esikouluksi

Mikäli yliopistot kuitenkin vastaisuudessa aiotaan palauttaa perustehtäväänsä eli tieteellisen työskentelyn ja kulttuurin kehittämiseen, lukiot voisivat profiloitua yliopistoon johtaviksi kouluiksi, joiden päätehtäväksi tulisi tieteellisen ajattelun herättäminen ja johdatus yliopistoissa edustettuina oleville tieteenaloille.

Tieteellinen perusopetus voitaisiin aloittaa jo lukiossa ja lukiot voisivat tulla ikään kuin yliopistojen esikouluksi.  Alimpien tiedearvosanojen suorittaminen jo lukioaikana voitaisiin tehdä mahdolliseksi, ja lukiot voisivat ottaa yliopistojen ohjauksessa vastuuta vaikkapa alemmista korkeakoulututkinnoista. Edellytyksenä olisi luonnollisesti tiiviin yhteistyön muodostaminen lukioiden ja yliopistojen välille ja lukioiden opettajien tutkimusyhteistyö yliopistojen kanssa. Myös esimerkiksi eri paikkakunnilla annettava avoin yliopisto-opetus voitaisiin kanavoida lukioiden kautta.

Tämä merkitsisi, että nykyisistä ylioppilaskirjoituksista voitaisiin luopua ja että lukiot voisivat siirtyä yliopistojen kaltaiseen suoritusjärjestelmään. Yliopistot voisivat asettaa kriteerit sille, minkä aineiden opiskelu on edellytyksenä tiettyyn yliopistolliseen koulutukseen pääsyyn ja kuinka pitkälle opiskelijan on edettävä päästäkseen jatkamaan työtään yliopistossa. Myös ammattikorkeakoulut voisivat asettaa omat kriteerinsä niille lukio-opiskelijoille, jotka tieteellisen ajattelun alkeiden oppimisen jälkeen haluaisivat suuntautua ammatilliseen koulutukseen.

Pääsykokeita ei tarvittaisi lainkaan, ja suorituskriteerejä säätelemällä voitaisiin kontrolloida yliopistoon siirtyvien opiskelijoiden määrää. Nykyinen lukioiden luokattomuus olisi hyvä lähtökohta sille, että lukio-opiskelija voisi jatkaa työskentelyään lukiossa (esim. yliopiston avoimena opiskeluna), kunnes täyttää yliopiston sisäänpääsykriteerit. 

 Ministerit voisivat lopettaa näpertelyn ja ryhtyä ihan oikeaan kehittämistyöhön.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"...oikeuttihan aikanaan riittävän hyvin suoritettu ylioppilastutkinto suoraan pääsyn yliopiston opiskelijaksi. Korkeakoulujen omat pääsykokeet ovat kuitenkin heikentäneet ylioppilastutkinnon merkitystä tässä suhteessa. Siksi voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi ylioppilastutkinnossa menestyminen olisi tärkeää siinä määrin, että ylioppilastutkinto hallitsee lukioajan työskentelyä."

Hyvä kysymys. Ja toinen hyvä kysymys oli: milloin ministerit lopettavat näpertelyn ja ryhtyvät oikeasti oikeaan kehittämistyöhön?

Käyttäjän tjarvile kuva
Timo Jarvilehto

Kiitos kommentista! Minusta huolestuttava suuntaus on yritys palauttaa ylioppilastutkinto siihen asemaan, että sen perusteella yliopistot valitsisivat suoraan opiskelijat. Tämä olisi omiaan vahvistamaan lukion aseman pelkästään yhteen kokeeseen valmistautumiseksi. Ja toisaalta yliopistoihin valikoituisi nimenomaan "hyviä" oppilaita, niitä jotka osaavat faktat oikein.

Toimituksen poiminnat