Timo Järvilehto Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria

Faktat ja totuuden jälkeinen aika*

Onko olemassa oikeita ja vääriä teorioita, faktoja ja vaihtoehtoisia faktoja?

Pilatus kysyi ennen Jeesuksen tuomitsemista: Mikä on totuus? ja filosofisesti sivistyneenä miehenä varmaan tiesi, että ei saisi kysymykseen vastausta. Ja oikeassa oli: Jeesus vaikeni.

Kun lapseni olivat olleet muutaman vuoden koulussa ja oppineet, että maapallo on pyöreä, väitin saunakeskustelussa, että tosiasiallisesti maa on litteä. Vasta-argumentteja löytyi heti:

- Jos kuljet suoraan, tulet takaisin samaan lähtöpaikkaan.

- No, sehän on selvää, sillä levyn reunalla vaikuttaa vastavoima, joka saa ihmisen huomaamattaan kiertämään ympyrää.

- Mutta astronautitkin kertovat, että maa näyttää avaruudesta pyöreältä!

- Tottakai, sillä tuo reunan vastavoima aiheuttaa valon taipumisen siten, että levy näyttää pallolta.

Jne.

 

Mitä ovat tieteelliset faktat?

 

Kun ihmisellä on teoria, hän voi pitää siitä kiinni lisäämällä uusia oletuksia ja niistä seuraavia ”faktoja”. Jokainen fakta on riippuvainen siitä teoriasta, jonka pohjalta fakta on johdettu. Onko siis olemassa oikeita ja vääriä teorioita, tosia ja epätosia (vaihtoehtoisia) faktoja? Onko olemassa tieteellinen totuus?

Monet faktoista puhuvat kuvittelevat tieteen tuottavan tosia lauseita, tieteellisiä faktoja. Tästä on hyvänä esimerkkinä Skepsis r.y., joka näyttää nimensä mukaisesti olevan epäilijöiden kerho, mutta koostuu tosiasiassa tiedeuskovaisista, jotka kuvittelevat tieteen lausuvan viimeisen sanan siitä, mikä on totta ja mikä on valhetta.

Käsitys siitä, että tiede on totuuden vartija, perustuu täydelliseen väärinkäsitykseen siitä, mikä on tieteen rooli. Tiede on kultturitoimintaa, joka tuottaa nimenomaan vaihtoehtoisia faktoja, keskenään kilpaileviin teorioihin perustuvi väittämiä, joiden avulla maailman ilmiöitä pyritään selittämään. Tiede on itse asiassa epäilemisen taidetta, jokainen fakta joutuu väistymään uuden teorian tieltä.

Ludwig Feuerbach, saksalainen filosofi, totesi jo 1800-luvulla, että tiede on totuuden raja. Kun tiede tulee totuudeksi, se muuttuu poliisiasiaksi.

Fantasiat, kuvitelmat, unelmat ja mielettömiltä tuntuvat kysymykset ovat tieteellisen työn välttämätön osa. Onko mahdollista lentää tähtiin? Voiko ihmisaivojen toimintaa ymmärtää? Onko mahdollista että ihmiset oppisivat elämään rauhassa keskenään?

Tieteen historia osoittaa, että monet sellaiset asiat, joita tavalliset, järkevät ihmiset tai tutkijat ovat pitäneet mahdottomina ja joita vain haaveilijat, kylähullut tai utopistit ovat kuvitelleet, ovatkin aikaa myöten osoittautuneet todellisuudeksi.

Ajatellaanpa vaikka ihmisen mahdollisuuksia liikkua ympäristössään. Vielä parisen sataa vuotta sitten liikkuminen ilmassa kuin lintu tuntui täysin mahdottomalta, avaruuslennoista puhumattakaan. Kuitenkin jo satoja vuosia sitten Leonardo da Vinci suunnitteli lentokoneita, ja Jonathan Swift kirjoitti Gulliverin retkissä lentävästä saaresta, jolla asui kokonainen kansa.

Tai ajatellaanpa, että viime vuosisadan alussa joku tutkija olisi väittänyt erityisten aaltojen kulkevan seinien ja ihmisten läpi, aaltojen, joiden avulla voitaisiin piirtää kaukaa lähetettyjä kuvia lasilevylle tai välittää puhetta maapallon toiselta puolelta. Mitähän tällaisesta nykyaikaisen television tai radiopuhelimen kuvaajasta olisi tuolloin sanottu?

Tieteellinen työ ei koskaan voi pysähtyä siihen, miltä asiat arkiajattelun pohjalta ensi alkuun näyttävät. Tiede pyrkii syvemmälle, uusien yhteyksien ja ajattelutapojen löytämiseen ja kehittämiseen. Tiede luo uusia käsitejärjestelmiä, joiden lähtökohdat voivat vahvastikin poiketa arkipäiväisistä uskomuksistamme, mutta jotka loppujen lopuksi johtavat siihen, että voimme ymmärtää maailmaamme tarkemmin, syvällisemmin ja johdonmukaisemmin kuin arkiajattelun pohjalta.

Tieteellinen työ on uusien mahdollisuuksien avaamista, avaramman maailmankatsomuksen muodostamista ja koettelua. Tieteen tehtävä on ihmisen mahdollisuuksien laajentaminen, ei rajaaminen.

Tämä voi tapahtua vain kysymysten, ei vastausten tai faktojen kautta. Jokainen oikein muotoiltu kysymys luo mahdollisuuden ihmisen ja ympäristön muodostaman järjestelmän laajentumiselle. Jokainen fakta tarjoaa mahdollisuuden vaihtoehtoiselle faktalle. Jokainen vastaus on vain siirtymä uuteen kysymykseen.

Tieteellinen työ on liikkumista mahdottoman ja mahdollisen rajamaastossa. Juuri siksi tutkimustyön olennaisen osan muodostavat kuvitelmat mahdottomista ja yleisesti uskottujen faktojen epäily.

Taide ja tiede eivät tässä suhteessa eroa toisistaan. Hyvien taideteosten merkitys on juuri siinä, että ne lisäävät ihmisen fantasioita ja laajentavat hänen maailmankuvaansa ja mahdollisuuksiaan. Tieteessä on tietenkin olennaista juuri kriittinen suhtautuminen tällaisiin fantasioihin, ja monet kuvitelmat voivat osoittautua mahdottomiksi toteuttaa - ainakin yhden ihmisen elinaikana.

 

Käsitysten muuttuminen

 

Ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä faktat, totuuden maailmasta, elävät staattisessa umpiossa, jossa he vaalivat muuttumattomia käsityksiään. Kun ihminen kohtaa uusia ajatuksia tai käsityksiä, hän voi joko suojautua uutta vastaan tai muuttua sulauttamalla käsitykset omaan maailmankuvaansa.

Edellisessä tapauksessa uusi asia tehdään merkityksettömäksi esimerkiksi siten, että ihminen sulkee silmänsä, koteloi itsensä, eikä ole tietävinään asiasta. Umpio säilyy koskemattomana. Hän voi myös neutraloida uudet ajatukset ylenmääräisen kritiikin, ironian tai vähättelyn avulla. On myös mahdollista suhtautua uusiin asioihin toteamalla niiden olevan mielenkiintoisia ja kannatettavia, mutta ei omina, vaan toisten käsityksinä. Kaikissa näissä tapauksissa oma ajatusmaailma voidaan säilyttää koskemattomana.

Jälkimmäinen tapa, uuden omaksuminen ja liittäminen omiin käsityksiin, on vaarallinen, sillä se johtaa oman ajatusmaailman ja toiminnan uudelleen järjestäytymiseen ja uudenlaiseen toimintaan. Ongelmana on myös, että uusia asioita ei voida omaksua, jolleivät ne rakennu aikaisempien käsitysten varaan. Muutoin vaarana on liian kattava muutos; muutos, joka johtaa toiminnan estymiseen tai hajoamiseen. Siksi ihminen voi oikeastaan omaksua uusia asioita vain, jos uusi on jo vanhassa olemassa. ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.

Ihmisen käsitykset maailmasta muuttuvat, kun kokemukset karttuvat ja tuovat mukanaan ennakoimattomia ja arvaamattomia tilanteita. Kun lapsi kiertää leikkikehää, maailman rajat kulkevat lähellä kehoa, ja lapsen käsitykset maailmasta ovat suppeita ja sidottuja tähän lähimpään elämänpiiriin. Esineet ilmestyvät ja katoavat taikavoimaisesti; tontut ja haltijat kurkkivat oven raosta; toiveilla on maaginen vaikutus tuleviin tapahtumiin. Faktat ovat olemassa muuttumattomina.

Nämä faktat voivat olla merkillisiä aikuisen kannalta, mutta lapsen maailmassa ne ovat riittävän oikeita niin kauan, kuin ne suovat lapselle mahdollisuuden kehitykseen ja menestykselliseen toimintaan.

Kun ihmisen kosketuspinta maailmaan kasvaa, sitä “tietämättömämmäksi” hän tulee - ei siinä mielessä, että hän todella tietäisi vähemmän tai osaisi toimia huonommin, vaan sikäli, että hänellä on enemmän kysyttävää.

Kysymysten määrä on kuin ilmapallon pinta: kun ihminen tietää todella vähän, pallo on pieni eikä kysymyksiä juuri ole. On olemassa ainoastaan faktoja. Tiedon lisääntyminen merkitsee pallon laajenemista ja sen pinta-alan kasvua, uusien ongelmien syntymistä, olemassa olevien faktojen epäilyä.. Samalla tämä kuitenkin merkitsee myös ihmisen toimintamahdollisuuksien kasvua. Tieto lisää ehkä tuskaa kysymysten lisääntymisen muodossa, mutta auttaa toisaalta toimimaan joustavammin maailman myrskyissä.

 

Uusien teorioiden synty

 

Merkittävät kehitysaskeleet ihmisen elämässä kulkevat kriisien kautta. Ihmiselämän kriisit tarkoittavat hetkiä, joita edeltää ihmisen toiminta-alueen laajentuminen alueille, joita vanhat teoriat eivät kata faktojen osoittautuessa paikkansa pitämättömiksi. Tällöin vanhojen käsitysten pohjalle rakentuva toiminta ei enää tuota tyydyttäviä toiminnan mahdollisuuksia. Syntyy yhä enemmän sellaisia kokemuksia ja tapahtumia, joita ei kyetä enää ymmärtämään tai järjestämään vanhojen faktojen puitteissa.

Kun kysymyksiä, epäonnistuneita toimenpiteitä ja ristiriitoja on kertynyt liikaa, ihmisen toiminta hajoaa, ja hänen täytyy palata tarkastelemaan oman elämänsä perustaa, arvioimaan niitä totuuksia, joihin hän on uskonut. Tämä voi johtaa peruskäsitysten rajoittuneisuuden toteamiseen ja uuden toiminnan teorian syntyyn. Tällöin ihminen yleensä pitää aikaisempia käsityksiään väärinä, vaikka ne tosiasiassa olivat aikanaan aivan oikeita, ainakin oman toiminnan kannalta.

Jos uusi teoria tai maailmankäsitys tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen toimintaan ja koettujen ristiriitaisuuksien järjestämiseen, ihmisen toiminta laajenee ja synnyttää uudenlaisia toiminnan mahdollisuuksia. Kokemusten karttuessa ja toiminta-alueen laajentuessa tullaan kuitenkin jälleen tilanteeseen, jossa nuokaan faktat tai ”oikeat” käsitykset eivät ole riittäviä kaiken koetun ymmärtämiseen ja järjestämiseen. Seuraa jälleen uusi käsitysten kriisi.

Myös tieteellisten teorioiden kehitys etenee tähän tapaan. Tieteelliset teoriat eivät ole oikeita tai vääriä sinänsä; jokainen teoria on oikea omissa puitteissaan, jos se on johdonmukainen. Väärä siitä tulee vasta silloin, kun sitä yritetään soveltaa alueelle, jota varten sitä ei luotu, silloin kun teoriaa yritetään venyttää mahdollistamaan toimintaa, jota varten sitä ei ole kehitetty.

Ärsykkeet aiheuttavat reaktioita ainoastaan laboratoriossa tai lääkärin vastaanotolla, maakeskeinen ajattelu sopii auringonlaskujen ihailuun, ja absoluuttisen ajan käsitettä voidaan soveltaa yritettäessä saada bussi kiinni. Kun kyseiset teoriat tai ajattelutavat rajataan omaan sovelluspiiriinsä, ne toimivat mainiosti, eikä yllätysten vaaraa ole olemassa. Ne eivät kuitenkaan riitä, jos haluamme laajemmin ja syvällisemmin ymmärtää ihmisen toimintaa.

Tieteellisen teorian totuudenmukaisuuden olennainen kriteeri on mahdollisuus osoittaa se vääräksi. Tämä tarkoittaa juuri sitä, että ainoat ”oikeat” teoriat ovat sellaisia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia uuteen toimintaan. Ihmisen laajentuva maailma ja uudet kokemukset johtavat puolestaan siihen, että oikea teoria osoittautuu vääräksi.

Mikä on siis väärin ja kuka on oikeassa? Mikä on totuus?

----

*Muokattu teoksen Järvilehto: Mikä ihmistä määrää? (Oulu, 1995) pohjalta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuhaniHirvonen kuva
Juhani Hirvonen

Onko olemassa oikeita ja vääriä teorioita, faktoja ja vaihtoehtoisia faktoja?

Pilatus kysyi ennen Jeesuksen tuomitsemista: Mikä on totuus? ja filosofisesti sivistyneenä miehenä varmaan tiesi, että ei saisi kysymykseen vastausta. Ja oikeassa oli: Jeesus vaikeni. (Timo Järvilehto)

Käsitykseni mukaan uskomista Jumalaan ja Jeesukseen ei poisteta "listalta".
Uskossahan on kysymys; kaikkea ei pystytä varmuudella todentamaan.
Mutta silti uskotaan, että kaiken takana on suuri voima, joka järjestelee asioita.
Kuten on sanottu, tämä suuri voima, Jumala, kyllä kestää kriittisenkin sanomisen "uskon sisällä".

Raamatun kertomuksissa on myös luotu käsitteitä. lastenmurha, alle 2 vuotiaat oli surmattava, koska Itämaan tietäjät eivät palanneet Herodeksen luo, vaan palasivat "omia" teitään. Milloin tämä tapahtui, muutaman päivän päästä Jeesuksen syntymästä, vai myöhemmin.

Raamatussa on muitakin lukuja, joiden tiedot poikkeavat kertojan mukaan.
Esim. ajan määrittäminen, milloin tapahtui: mutta tapahtui!
Kirjoittajat ovat käsitelleet asioita ihmisille tyypillisellä tavalla. Sovittaneet tapahtuneet asiat omaan aika käsitykseensä ajatuksiinsa sopiviksi.
Usko on hengellisyyttä, mutta myös etsimistä. Aina tulee uutta esille.
On ihmisiä, jotka haluavat etsiä ja vahvistua uskossaan.

Tiede ja usko ovat joskus "törmäyskurssilla". Kumpikaan ei ole vähäisen koulutukseni vuoksi muodostunut vahvuudekseni. Joten Uskoa minun on helpompi kehittää; vaikka kyseenalaistamallakin joitain asioita.

En kokenut kuitenkaan kokenut kirjoitusta mitenkään uskontoa kyseenalaitavaksi, tieteen kustannuksella. Sanoisinko näin, koetetaan elää ihmisiksi, niin perhepiirissä, kuin ympäröivässä maailmassakin. Sääntöjä on saatavissa. Oli ammoisina aikoina ja on nyt!

Toimituksen poiminnat